Saving Private Godlike/AJA/Zathor

[AJA]

No, eihän tuossa mitään uutta ole. Itse ainakin olen toistaiseksi sitä mieltä että aloitus mieluummin kesällä. Vaikka siellä olisi niin helvetin kuuma ja hyttysiä mitälie paskapörriäispaarmoja ympäriinsä ni enemmin se kun pakkanen. Talvi on perseestä. Talvessa ei oo muuta jännää ku... no, ei siinä oo mitään jännää. Ainoa ilo siitä on se että sen jälkeen kesä tuntuu paremmalta kuin jos ois jatkuvasti kesä tai jotai muuta.

-edit-
Joo, ja pyrin lähtemään sinne sillä kannusteella, että jos muutkin on tohon pystyny ni kyllä mäkin sitte piruvie... Paitsi tietenkin jotkut kuntoa vaativat hommat

[AJA]

On aika... Tänään 10.7.2006 joudun jättämään täydellisyyteen hiotun laiskotteluni taakse, ja lähden muutaman tunnin kuluttua suunnistamaan kohti Hämeenlinnaa ja Panssariprikaatia, apuvälineinäni vain Nastolan kartta ja kompassi! Tule sinäkin seuraamaan uusinta uutta reality-hittiä, kun AJA rämpii ryteikössä oksien ja villipetojen silvottavana lähes ikuisuuden kestävällä matkallaan kohti helvettiä!

Kieltämättä tuntuu tässä vaiheessa siltä, kuin kirjoittaisin omaa testamenttiani. Listaan seuraavaksi muutamia tavoitteitani lähitulevaisuutta ajatellen:
- löytää lahdesta oikea bussi
- päästä oikealla bussilla hämeenlinnaan
- päästä panssariprikaatiin hämeenlinnasta jotenkin
- polttaa tän sätkän loppuun
- selvitä ensimmäiset kaksi viikkoa hengissä (tai kuinka kauan nyt kestääkään ensimmäiseen viikonloppuiseen vapausbreikkiin)
- selvitä hengissä loput XXX päivää
- päästä hittoon sieltä 180 päivän kuluttua
- ehtiä ylipäänsä Lahteen bussia metsästämään ajoissa

Oli miten oli, toivottavasti jengi Parolassa on suht järkevää ja ok:ta muutenkin. Toivon myös, etten kuole janoon ensimmäisten kolmen päivän aikana. Ja tietenkin olisi mukavaa, jos tästä ei jäisi mitään elinikäisiä traumoja tai vastaavaa.

Teille, jotka (vielä) jäätte tänne nuolemaan takapuolianne, toivotan onnea kaikenlaisten projektienne parissa. Toivottavasti jotain valmistakin syntyy joskus. Ja Serpentin väki saa mielellään pyöritellä leffaideoita päässään ja kirjoitella ylös ja viestitellä foorumeille totta kai, jotta olisi jotain "kotoista" lueskeltavaa aina silloin tällöin. Tekstiviestejäkin sopii tietty lähetellä, lueskelen/vastailen, kun kykenen, jos kykenen.

Ja MadReizkalle vielä sitä inffoa, että pohdiskelen SITÄ peliPROJEKTIA jos vain ehDIN ja KYkenen.


w00t ja hyvää kesää kaikille! (....jotka siitä pystyvät vielä nauttimaan)


-edit-
Ja menihän tuo signatyyrikin uusiksi...

[Ishmael]

Turvallista matkaa.

[Ishmael]

Höh... eikä me päästy vielä edes hajottamaan mitään

[AJA]

Joo, no se oli ihan vitun hauskaa. Jos tää jäi nyt tähän tää armeijatouhu (= jos C:n paperit saa 5 vuoden kuluttua) ni täytyy myöntää että oli ihan virkistävä reissu.

Tässä pieni päiväkirja (jonka nyt muistelen aivosoluistani):


1. päivä - 10.7.2006

Lahden linja-autoasemalta löytyi Hämeenlinnaan vievä bussi, ja paikalta myös joitakin suhteellisen apeita nuoria miehiä, joiden perässä nousin itsekin bussiin. Oli suorastaan huvittavaa kun kaikki tuntuivat olevan niin mörtseinä. Yksi tyyppi seilasi bussia edestakaisin vähän väliä, ilmeisesti hakemassa luettavaa kuskin lähistöltä. Bussi saapui Hämeenlinnan linja-autoasemalle ja menimme kaikki sisään istuskelemaan joksikin aikaa, kunnes yksi meistä hokasi, että meidän pitäisi odottaa perille vievää bussikuljetusta erilliseltä pysäkiltä. No, bussi sitten saapui (pysäkillä istuskeli joitain armeijan varusteisiin sonnustautuneita ukkeloita) ja nousimme kyytiin. Ensimmäinen asia joka iskeytyi päähän oli että ei helvetti mikä rotisko. No, kyllä se sentään vielä liikkui. Bussi kävi vielä nappaamassa kyytiin junalla saapuneet (helvetisti jengiä) ja sitten lähdettiin kohti Parolannummea.

Paikan päällä selvisi, että joudun Viesti- ja tulenjohtopatteriin, jonne meidät sitten opastettiin. Löysin oman kämpän, jossa oli jo joitakin tyyppejä. Petipaikkani oli kauimpaisena ovesta ja alapeti. Epämääräistä tiedottomuutta seurasi jonkun aikaa, kunnes lähdimme hakemaan varusteita. No, matkallahan sitä jo vähän vettä ripotteli ja tummia pilviä näkyi puiden latvojen yläpuolella. Saavuimme perille, ja eikös se ala satamaan ihan saatanasti. (Could be worse, could be raining. COULD BE A F*CKING MONSOON SEASON!!!) Noh, siinähän me kastuttiin täysin nimenhuudossa ja lähdettiin sateensuojaan vasta kun joku ylempiarvoinen upseeri huusi että menkää nyt helvetti suojaan. Joo, no sitten seisoskeltiin teltassa ja sadekin lakkasi. Perkeleen kylmäkin tuli. Ja mikä parempaa, varusteiden jakelijat päättivät pitää tauon ja loppujen lopuksi siellä seisoskeltiin sen pari tuntia. Lopulta ensimmäinen varuste-erä oli säkissä ja meidät lastattiin rekan lavalle ja kuljetettiin takaisin "omalle rakennukselle", jossa varusteet tarkistettiin. Minähän tietenkin hyppäsin rekasta ulos ja liukastuin märkään asfalttiin ja lennähdin perseelleni. Ei siinä sen kummempaa kuitenkaan käynyt. Seuraavaksi lajittelin varusteita kaappiin. No, loppujen lopuksihan siinä kävi niin että alikessu tuli sanomaan että kohta lähdetään taas (syömään muistaakseni) joten randomillahan ne kamat sinne heiteltiin.

Ruoka oli ihan maittavaa ja niin edelleen. Illalla sitten moni oli närkästynyt siitä, ettei ehditä suihkuun. Kohtuullisen hikistähän siellä meno on niissä lämpötiloissa. Tuvanjohtaja vielä esitteli meille päiväpeitteen taittelun (minun peitteelläni, olin aivan paniikissa kun en kuitenkaan muista enää huomenna enkä nyt saa edes harjoitella). Hiljaisuuskin (klo 22) tuli turhan kiireellisesti. Yö oli helvetin kuuma, eikä tullut nukuttua varmaan tuntiakaan. Joku peelo tietenkin nukahti melkein samantien ja kuorsasi herkeämättä niin ettei muilla ollut mahdollisuuksiakaan. Helvetti sentään...


2. päivä

Aamuherätys oli helppo... eihän siinä edes ollut herätystä sillä harva oli nukkunut edes! Meinasin lähteä hammaspesulle, mutta kun pääsin pesutiloihin kuuluikin jo huuto, että tupa 1 valmistautuu lopettelemaan. Joo-oh. Toisen päivän ohjelmaan kuului lääkärintarkastus. Kustiin kuppiin ja kaikkea muuta jännää ja tietenkin odoteltiin ja odoteltiin. Vasta tämän shown jälkeen päästiin itse lääkärin vastaanotoille. No, siellähän sitten istuttiin varmaankin sen 3h ennen kuin oma vuoro tuli (ainakin sai istua). Olin itse asiassa viimeinen meidän jengistä lääkärintarkastuksessa, sillä "peruslääkäri" pisti vielä uudelleen päällikkölääkärin puheille, ja hän oli sitä mieltä että pari vuotta lykkäystä pitäisi ottaa. Tuli siis visiitti komissioon, jossa asia päätetään lopullisesti. Sitä ennen ehdin käydä syömässä. Komissiossa taas odoteltiin omaa vuoroa samassa paikassa kuin lääkäriäkin odoteltiin. Kun oma vuoro tuli, päätettiin että 2 vuotta lykkäystä. Sitten alkoikin ihmerumba kun sai juoksennella alikessulta toiselle kertomassa näitä asioita ja yrittäen muistaa oikeat puhuttelutavat jne. Sen päivän aikana tuli sitten oltua niin vänrikin kuin luutnantinkin juttusilla pikaisesti.

Illalla päästiin siivoamaan. Oli perseestä, kiitos vain. Onneksi tämä ilta oli huomattavasti edellistä rauhallisempi. Yö sen sijaan sujui toisaalta yhtä kehnosti kuin edellinenkin, mutta hieman kiinnostavammin. Tungin nimittäin ämppärin ja kuulokkeet tyynyliinan sisään (jossa öisin säilytin kaapin lukon avaintakin) ja kuuntelin äänikirjoja. Eihän niistä mitään apua ollut. Saatoin nukkua hieman, mutta tuskin enempää kuin 3h yhteensä.


3. päivä

Aamulla valui räkä niin pirusti. Tuvanjohtaja oli edellisenä iltana varoitellut kiireellisistä aamutoimista, ja niinhän ne olivatkin. Kömmin "herätyksen" tultua sängystä kaapille ja etsin laukustani nenäliinan ja niistelin itseni tyytyväiseksi. Aloin sitten vaihtamaan nopsasti aamutoimiin määrättyjä asusteita ja kun olin valmis kaikki tuvasta olivat jo menneet aamutoimille paitsi pari muuta minun lisäkseni. Uusiksihan se meni sitten hieman myöhemmin, jolloin olin jo vaihtanut taas toiset asusteet. Sitten petailtiin petejä ja mentiin aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen lähdin omille teilleni kapteenia ja luutnanttia "jututtamaan" koskien lykkäystä. Noh, siinä odoteltiin taas vaihteeksi ainakin sen 30min ennen kuin kapteeni edes saapui töihin ja toiset 30min luutnanttia odotellessa sen jälkeen. Muilla oli tähän aikaan sulkeiset. Hässäköintien jälkeen piti levittää kaapista tarvikkeet sängylle ja kessu tuli tarkistamaan että kaikki tarvikkeet on tallessa ja pakkasin ne sitä mukaa säkkiin. Klo 10 piti hoiperrella säkin kanssa palauttamaan varusteet. Sen jälkeen lähes koko loppupäivä menikin tuvassa istuskellessa ja O-D-O-T-E-L-L-E-S-S-A sillä aikaa kun muut ravasivat oppitunnille ja johonkin ihmeen kokeeseen ilmeisesti (jonka jälkeen en ketään heistä enää nähnytkään). Siinä istuskellessa muutamat alikessut kävivät vetämässä perseelleen pedit, joihin he eivät olleet tyytyväisiä. Ja oikein tunteella vetivätkin. Hieman ennen klo 14 kuului viimein huuto käytävältä: "Alokas Ahonen!" Luutnanttihan se siellä huuteli ja johdatti minut kapteenin huoneeseen, josta sain kopion lykkäyspaperista ja luutnantilla matkalappusia. Sitten kävin vielä omatoimisesti lääkintäpaikassa hakemassa minulta anastetut reseptit!111 Vihdoinkin kotiin! Ongelma vain oli, missä helvetissä se portti oikein on. Onneksi sekin asia selvisi pian ja sain suunnan, johon lähteä lampsimaan. Yllättävän hyvin löysin portille, jossa vilautin lykkäyspaperia ja sain vinkkiä bussista, joka saapuikin melkein samantien kun pääsin pysäkille. Bussi vei minut jälleen kerran Hämeenlinnan linja-autoasemalle, jossa odottelin kymmenisen minuuttia bussia Lahteen. Ja... se siitä!





Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Toivottavasti tästä on jollekin armeijaan lähdössäolevalle jotakin iloa, tai kenties muillekin. Alikessut olivat suurimmaksi osaksi mukavia, mm. tuvanjohtaja oli hyvä tyyppi. Kämppiksetkin olivat ihan persoonallisia, vaikkakin osa aika kusipäiltä vaikuttavia. Näinpä myös komissiota odotellessa erään yliluutnantin joka näytti siltä kuin haistaisi jatkuvasti paskan, joka hänen omiin housuihinsa oli päässyt pujahtamaan. Vaikeintahan siellä oli todennäköisesti puhuttelu, joka ei meinannut aluksi muistua millään. Alikersantti on muutenkin yllättävän vaikea sana muistaa paineen alla. (ainakin minulle oli ) Ja teitittely... ei helvettiä se on typerän kuuloista Mutta kyllähän sitä siellä oppi, kun niiden korkeampiarvoisten upseerien seurassa pyöriskeli (he eivät tosin juurikaan valitelleet puhuttelun unohtumisesta).

Joo, enpä nyt keksi enempää sanottavaa. Mutta on ilo olla jälleen vapaa!

[Godlike]

Herra Alokas, Alokas Ahonen, Tervetuloa takaisin, johan teitä kaivattiinkin Tuli oikeestaan ikävä inttiä lukiessaan tota tekstiä, mutta ei pahemmin. Nyt voi taas jatkaa leffojen suunnittelua sun muuta mikä on jääny vähemmälle tähän mennessä ^^

[AJA]

Enpä maininnutkaan tuossa tekstissä eilen mutta sanon sen nyt: Mikä hemmetin paska säkä taas että samassa tuvassa kaksi Ahosta. Koskaan ei tiedä ketä ne tarkoittaa kun huutelevat nimellä. No, nyt niiltä on onneksi se ongelma korjattu

[Hullu_Reizka]

Oh God jeesus. Tervetuloa takaisin.
Mä meen sivariin, rupesi ahdistamaan jo tuon tekstin perusteella.

Ainiin, tänään selvisi myös että minäkin sain 2 vuotta lykkäystä, kävin lääkärillä, kivaa oli.

[AJA]

Hieno homma Olihan se, hmm, kokemus... Viimeisen päivän huvittavin asia oli se, että alikit panivat joka käynnillään (kun muut eivät olleet tuvassa) sen toisen Ahosen punkan vituiks kun eivät olleet tyytyväisiä... kolme kertaa sen ehtivät tehdä sinä aikana kun siellä odottelin. Liekö vieläkään saanut hyväksyttyä punkkaa pedattua.

[AJA]

Olin minä siellä, ettekö usko vai!?


Aamulehti 16.7.2006

Ja ilme todellakin kertoo kaiken...

[Ishmael]

Pakkohan se on uskoa...

[Zathor]

Ahhahah Photoshop 7.0

[AJA]

Nyt vasta hokasin tarkistaa: 10,80€ tienasin varusmiespäivärahaa sekoilujeni aikana

[flower]

Eipä sillä leiville ihan hirviästi lyö 

[Zathor]

Joo alkaa päivät lyhenemään ja ilmeisesti olen ainoa, joka on innoissaan inttiin lähdöstä \o/

Peli alkaa 9.7.2007, eli hieman päälle 2kk