Kirjallisuus

[AJA]

Huihai, täältähän puuttui tällainenkin keskustelu.

Kertokaa siis lukemistanne mainitsemisen arvoisista (ja mikä ettei muistakin) kirjoista. Formaatti olkoon sama kuin leffakeskustelussakin: lyhyt kommentti kirjan nimen seuraksi tai vielä mieluummin hieman laajempi arvostelu.

Voisin itse sanoa nämä "itsestäänselvyydet" pois alta:


Harry Potterit

Käsittämätöntä miten loistavia kirjoja ne ovatkaan. Ja ennen kaikkea miten ne kykenevätkään koukuttamaan lukijan. Kirjat 1-4 olen lukenut varmaankin sen viisi kertaa, vitoskirjan ehkä kolme (lempparini, luulisin) ja kutoskirja on nyt tullut luettua toiseen kertaan. Kirjojen hahmot ja suhteet tuodaan erityisen tärkeänä osana esille. Muutenkin koko velhomaailma ja seikkailu on mitä mielenkiintoisinta luettavaa - jopa viidennellä lukukerralla.


Taru Sormusten Herrasta

JOS, toistan JOS jaksaa lukea alkua (100-200 mitälie sivua, ei muista enää todellakaan) pidemmälle, alkaa kirjaan päästä paremmin kiinni. Kuitenkin itse hahmot tuntuivat jäävän enemmän taka-alalle (no, verrattuna pottereihin) ja Keski-Maan historia ja kaikki ihmeydet olivat suuressa roolissa. Luvut ehdottomasti liian pitkiä, pitäisi olla sellaisia sopivia joista voi yhden aina napsaista silloin tällöin (kuten pottereissa ~30min/luku). Kyllähän tuon luki, mutta mieluummin kestän elokuvaversion läpi, en tosin kaikkia putkeen, hui hittolainen.


Hobitti

Enemmän perheen alaikäisemmälle väestölle suunnattu sormusten herran "esiosa" oli mielestäni kiinnostavampi kirja kuin TSH. Senkin lukemisesta tosin on jo aikaa. Lukijaa ei pitkästytetä helvetillisellä määrällä historiointia ja muuta kakkelia vaan seikkailu pysyy tasaisen kiinnostavana alusta loppuun.


Tuntematon sotilas

No, täähän nyt piti koulussa lukea. Ihan hyvä kirjahan tuo oli. Ei ehkä aivan minunlaiseni, mutta kiinnostavaa luettavaa. Olisi ollut kiinnostavampaa jos sitä ei olisi pitänyt hoputtaa kouluaikataulujen mukaan.


Star Wars: Thrawn-trilogia (Heir to the Empire, Dark Force Rising, The Last Command)

Toistaiseksi ainoat Star Wars -universumia käsittelevät kirjat, jotka olen läpi lukenut (Petoksen seitti tai vastaava episodi 1 aikoihin sijoittuva kirja ei tuntunut etenevän mihinkään, joten palautin sen kirjastoon kesken kaiken). Aluksi Imperiumin perillinen tuntui melko kököltä ja tylsähköltä, mutta kun sen oli lukenut syntyi himo lukea jatkoa. Hämärän laivue jatkoi samaa rataa, mutta kiinnostavammin, etenkin ensimmäisen kirjan antaman lisäpuhdin myötä. Ja lopulta saavuin Keisarin käskyyn, joka päätti tämän trilogian. Loppu ei aivan ollut niin loistelias kuin mitä olisi toivonut, mutta riittävä (puhun tässä nyt lopputaistelusta). Sen sijaan pääpahiksen kuolema oli erinomaisesti suoritettu. Monet pitävät tätä trilogiaa parhaana Star Wars -kirjatrilogiana, ja niin se todennäköisesti onkin. Kirjat sijoittuvat joitakin vuosia Episodi 6:n jälkeiseen aikaan ja tutut hahmot Luke, Leia ja Han ovat pääosissa. Mukana on myös uusia, kiinnostavia hahmoja, kuten kahjo jediklooni Joruus C'baoth, salakuljettaja mikälie Talon Karrde, entinen keisarin agentti Mara Jade sekä tietenkin mestarillisen nerokas taktikko suuramiraali Thrawn.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän trilogiaan, jos kiinnostusta riittää. Monet kehuvat sitä parhaaksi tieksi Star Wars -kirjallisuuden pariin. Toivon lähitulevaisuudessa (vuoden parin sisällä) pääseväni lukemaan Hand of Thrawn -duologian. Sitä ennen kuitenkin vuorossa (koska thrawnin kädet pitäisi toimittaa ulkomailta ja siinä kestää liian kauan) saman kirjailijan (Timothy Zahn) Survivor's Quest ja Outbound Flight (molemmat Star Warssia). Thrawnin käsiä ja näitä kahta muuta ei ole suomennettu, joten odotan innolla minkälaisella teknokielellä ja -termistöllä Zahn pääni sekoittaa.



Odotan innolla, jos vaikka MadReizka sattuisi poikkeamaan tänne ja kertomaan omia mielipiteitään Terry Pratchettin Discworld-kirjoista. Itse en ensimmäisen perusteella kiinnostunut pätkääkään (hyvä kun kestin lukea läpi). Seuraavaa kirjaa aloin ja luin jonkin matkaa (perkele, eihän tätä ole edes jaettu lukuihin, ei kestä) ja sitten luovutin. Mikä näissä kirjoissa siis kiinnostaa? Ehkä en vain tajua... Ja muutkin kirjoittelemaan ja esittämään hyviä lukuvinkkejä!

[flower]

Laitan tähän vähän tuntemattomampia kirjoja, jos joku vaikka haluaa kokeilla jotain uutta. Silti parhaimpia mitä olen lukenut.

Dan Simmons on kirjoittanut kirjasarjan johon kuuluvat kirjat Hyperion, Hyperionin tuho, Edymion, Edymionin nousu.

Kirjat ovat joiltain kohdiltaan tylsiä, sellaisissa kohdissa joissa kuvaillaan fantasiasta tutulla tyylillä muutaman sivunkin ajan yhtä paikkaa tai tapahtumaa, mutta jos jaksaa sellaisten kohtien yli, niin juoni antaa paljon. Kirjan tyyli vaihtelee scifistä fantasiaan ja siitä edelleen dekkareihin, uskonnonkin kysymyksiä käsitellään siinä. Henkilöt ovat nerokkaita, ja heistä kerrotaan paljon, vaikka ehkä tietty harppaus ajassa 2 ensimmäisen kirjan jälkeen hankaloittaakin kaikkea; juonen, henkilöiden ja tarinan seuraamista. Jos tykkää edellämainituista tyyleistä, tai jos tietää jaksavansa lukea nämä kirjajärkäleet, niin kannattaa edes yrittää, sillä kokonaisuutena tämä kirjasarja on loistava.


Jeff Long on kirjoittanut Helvetin piirit kirjan.

Kirja on ehdottomasti jännä, luin sen viikossa vaikka siinä onkin 600 sivua ellei enemmän. Ehkä dekkarityylinen siltä osin, että iso kokonaisuus antaa odottaa paljastumistaan aina loppuun asti. Henkilöt saavat ehkä hitusen liikaakin huomiota, mutta toistaalta auttaahan se samaistumiseen. Juoni on alusta ehkä hieman tylsä, mutta vauhtiin päästyään ei tee mieli lopettaa, kun vain haluaa tietää mitä tapahtuu. Aika samanlainen TSHn kanssa, että jos jaksaa niin suosittelen. Aika paljon kaikkea synkkää tapahtuu, ehkä jotain kauhun aineksiakin löytyy.

Ja loppuun tällainen aika klassikoksi muodostunut... Mielendemonit, Dragonlance sarjan novellikokoelma.

Tämä kestää ainakin lukemisen, monesti tullut jo läpi kahlattua. Mukavan helppolukuinen, kun novellit ovat suhteellisen lyhyitä. Toiset novellit parempia, muutamasta en juuri pidä, mutta ne voi hypätä yli, luonnollisesti. Vaikkei olisi juurikaan perehtynyt tähän kirjasarjaan yleensä, niin on mahdollista ymmärtää ainakin osa tarinoista, mutta on selvää että se helpottaa, jos on lukenut edes jotain. Parhaat; Tarina josta Tasstlehof lupasi vaieta aina ja ikuisesti; Mestari Iso ja Mestari Pieni ovat kaikki ihania. Lisäksi novelli, jonka nimeä en muista (joku 5. rykmentin salainen ase) on aina saanut minut nauramaan. Kokoelmassa on kyllä aika huonojakin, itse en pidä Silkkilangat novellin synkeästä tunnelmasta, eikä sen tarinaa jatkava novelli ole juurikaan parempi. Raitlinin kokeesta kertova novelli on minusta aika turha, koska se on niin monessa paikkaa jo muutenkin. (eikä vakuuttelut "tämä on ainoa oikea versio tapahtuneesta" jokaisen niistä yhteydessä ylennä mieltä)

[Godlike]

Muuta en sano ku että tuo Dragonlance on hyvä kirjasarja ja on tullut luettua <3

[Hullu_Reizka]

Zomg.
Terry Prachett on vallan supliikki veikko. Kaikista parasta ehkä tyypin tavassa kirjoittaa on se miten se yrittää hieman rikkoa kirjallisuuden rajoja olemalla fantasiaa. Asioita jätetään lukijalle pähkäiltäviksi, ja oletetaan että jos lukee fantasiakirjallisuutta, myös ymmärtää mitä kaikkea voidaan "fantasian" kustannuksella tehdä. Väittäkää nyt että asetelma maailmasta mikä sijaitsee ison avaruudessa lentävän kilpikonnan kilvenpäällä, ei olisi mielenkiintoinen.
Lisäksi Terry käyttää kirjoissaan myös paljon "omaa kieltään", eli tavallaan keksii omia sanoja kuvaamaan asioita. Viimeksi mainittu toimii paremmin tietenkin englanninkielisissä teoksissa, ikävä kyllä kotikaupunkini kirjastosta en löytänyt muuta kuin The Truth -teoksen, joka jäi kesken. Pitäisi lainata uudestaan joskus.
Terryn kirjat ovat parhaimmillaan sillon kun ei ole kiirettä lukea kirjaa. Nimittäin monesti esimerkiksi juuri The Truthissa huomasi että Terry kirjoittaa hahmoista todella paljon asioita, jotka eivät välttämättä edes ole tärkeitä juonen takia, vaan juuri sen takia että hän jollain tapaa pitää luomasta hahmostaan, ja kertoo hauskoja yksityiskohtia. Kirjoista olen lukenut tämän kolme ensimmäistä kirjaa, sekä tuon aloittamani The Truth.